adhd psykologia

adhd ja ulkopuolisuuden tunnelukko

Tämä postaus on jatkoa edelliseen tunnelukkopostaukseen, jossa käsittelin epäonnistumisen tunnelukkoa.


Olen kokenut lapsesta asti ulkopuolisuutta. Aina en ole oikeastaan rekisteröinyt koko asiaa ja välillä se on tullut hyökyaallon lailla päälle. Olen usein pohtinut, mistähän se saattaisi johtua tai miksi kerta toisensa jälkeen tunnen itseni ulkopuoliseksi? Vanhemmiten ulkopuolisuuden kokemukset on vähentynyt, koska olen löytänyt minulle sopivampaa seuraa.


Olin tässä jokunen aika tilanteessa, jossa minun tarkkaavaisuus oli niin huono, että en päässyt mukaan muiden keskusteluihin, vaikka olisin halunnut. En saanut yhteyttä heihin. Tuli olo, että taas olen ulkopuolinen, taas puhutaan asioista, joihin en voi osallistua. Sitten välähti. Näitä samoja mietteitä olen pohtinut niin monet kerrat, lapsuudesta asti. Monesti syy ulkopuolisuudelle on ollut toisten käytös tai olen ollut jatkuvasti vieraassa porukassa, silti ykkösenä tunnelukon syntymiseen on ollut huono tarkkaavaisuuteni, joka on ollut minulla aina.


Vaikka kuinka olen halunnut olla mukana ja sisäisestä taistelusta huolimatta ei saa yhteyttä toisiin, niin ei mikää ihme, että tuntee jäävänsä ulkopuolelle. Tämä on myös vaikuttanut/vaikeuttanut ihmisiin tutustumiseen sekä kaveriryhmässä olemiseen. Tiedän myös, että monet ovat kokenut seurani myös ahdistavaksi, koska olen niin pihalla. Tästä on nimittäin sanottu minulle suoraan.


Tuntuu niin valaistuneelta, kun vihdoin ymmärsin ulkopuolisuuteni juuret. Nyt asiaa voi kunnolla vaikuttaa. Voin keskustella ihmisten kanssa kokemuksista ja olla entistä armollisempi itselle.


Oletko tietoinen, missä sinun tunnelukkojen juuret ovat?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *