adhd ihmissuhteet suru

asioiden pakoilu

Ymmärsin yhden syyn selittämää tuota, mistä edellisessä postauksessa kerroin. Yritän pakoilla tiettyjen asioiden käsittelemistä, yritän pakoilla tiettyjä tunteita. Jotenkaan nyt ei niin jaksaisi kohdata jotain asiaa sekä haluaisin joidenkin asioiden muuttumista, joten lähden myös helposti hakemaan muualta hetken helpotuksia. 


Pakoilu aiheuttaa sen, että on suht hyvä fiilis, mutta sisällä on edelleen se tyhjyys ja tietynlainen paha olo surusta ja esimerkiksi adhd oireiden pahenemisesta. Vaikka sillä hetkellä olisi tosi kiitollinen fiilis, niin jossain pakoilun kohteet vaikuttava todella salakavalasti – välillä pyrkien todella kovaa pinnalle. Yritän pakoilla mm. sarjoihin, yritän etsiä uusia ystäviä netistä, tunnesyön ja yritän hallita tilannetta vähemmän syömisellä. 


Mitä sitten pakoilen? En ole vielä päässyt kiinni siitä, että mitä pakoilen surusta. Se on joku käsittelemätön klöntti, josta en pysty vielä erottamaan yksittäisiä asioita. Pakoilen yksinäisyyttä. Sitä on jotenkin nyt tosi vaikea kestää. Kestää sitä, että tarpeeni eivät tyydyty. Tyhjyyden pakoilu, sitä on kaikkein vaikein toteuttaa. Tyhjyyden tunne on tasan sen verran pois, minkä ajan teen jotain asiaa esim syöminen. Sitte sen jälkeen tuntuu, että se tulee kahta kovemmin takas. Tuo tyhjyys koostuu niin monesta asiasta, että sitä on yksin erittäin vaikea lähteä purkamaan. Ehkä juuri sen takia sitä on niin vaikea pakoilla ja tuon takia yritän pakoilla sitä kahta kauheammin.


Seuraava postaus on sitten vähän toisenlaisesta aiheesta. Liittyy zero wasteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *