ihmissuhteet ulkomaat

unelmien toteuttamista

Olen ollut mestari lykkäämään unelmia tulevaisuuteen. Vaikka unelmia tärkeämpi on se, miten unelmia tavoitellaan, niin tavoittelukin on jäänyt. Tajutessani oikeasti elämän rajallisuuden ja sen, että kuka tahansa voi kuolla seuraavaksi, on muuttanut halua lähteä toteuttamaan unelmiani.


On tullut oltua todella huono kummitäti viimeisen vähän yli vuoden ajan kummilapsilleni. Tapana on ollut antaa heille lahjaksi kokemuksia ja niitä ei ole oikein tullut annettua. Ei ole tullut, koska olen ollut vain niin pihalla kaikesta. Välillä olen tuntenut siitä huonoa omaatuntoa, kun en ole jaksanut ottaa kontaktia. Nyt kun sumun verho on alkanut rakoilemaan, on ihan eri motivaatio asioihin. Siksi päätinkin, että nyt toteutan kaksi unelmaani eli vien kummitytöt asuntoautoilemaan ulkomaille sekä käydä Rummussa.

Parasta reissussa ei ollutkaan unelmien täyttyminen, vaan kummityttöjen riemu. Toki oli ihanaa uida Rummussa raunioilla, viettää aikaa asuntoautossa sekä nähdä Viroa ihan eri kantilta. Toivon, että tämä reissu oli sellainen, jonka he muistavat vielä pitkää. Reissu oli itsellekkin niin merkityksellinen, että ihan on itkettänyt jälkikäteen tuo reissu. Niin hyvä mieli itselle tuli.

ulkomaat

vinkkejä Tukholmaan

Suosittelen jokaista Tukholmassa kävijää siirtymään sieltä Drottninggatanilta ja Gamla Stanista muualle. Tukholmassa on niin paljon muutakin kuin se pääkatu tai sen ympäristö. Yksi mihin kannattaa tutustua on Södermalm. Nyt haluan antaa muutaman tipsin teille, nimittäin lempikauppani. 


Södermalmilla on useita kirpputoreja ja second hand -liikkeitä. Ei kuitenkaan ylitä Helsingissä olevia lemppareitani, mutta kuitenkin laadukkaita sieltä löytyy. Tukholmassa saisi kulutettua kokonaisen päivän tai kaksi pelkkiä kirppareita kiertäen. Usein otan metron Zinkensdammiin ja lähden siitä kävelemään Slussenille päin. Molemmin puolin Hornsgatania sekä sen lähettyvillä on useita kirppareita. Siellä sijaitsee myös lempikirpparini Myrorna ja Judits Secondhand, jotka sijaitsevat melkein vastapäätä toisiansa. Nämä on kaksi täysin päinvastaista liikettä. Myrorna on ketjuliike, josta löytää halvalla suht hyvälaatuisia vaatteita, astioista yms. Juditsilta löytyy kalliita merkkivaatteita sekä asusteita. Jos  minulla on kiire, niin käyn vain näissä kahdessa liikeessä. Vaikka suosittelen nyt vain näitä kahta, niin suosittelen käymään monessa muussakin ja muualla kuin Hornsgatanilla.


Ylivoimaisesti lempikauppani Tukholmassa on Goodstore. Heillä on kaksi liikettä Söderillä: Hornstullissa sekä Medborgarplatsenin lähdellä. Tämä ketju on kokonaan vegaaninen ja se sisältää monipuolisesti tuotteita ruuasta kosmetiikkaan. Ruotsissa asuessa hain monesti täältä kuivatarvikkeita, pakasteita ynnä muuta. Aikaa meni joka kerta ihan hirveästi, kun tutustuin ja tutkin minulle uusia tuotteita. Täällä ekaan kertaan törmäsin vegaaneihin katkarapuihin sekä moneen muuhun oudompaa tuotteeseen. Paljon luomua sekä gluteenittomia tuotteita. Suosittelen ehdottomasti käymään. Jos näistä kahdesta liikkeestä mietit, että kumpaan menet, niin mene Medborgarplatsenille. 


Viimeisenä suosittelen teille Habitat ROOM liikettä Götgatanilla. Hienoja astioita, somisteita sekä huonekaluja. Liikkeestä löytyy monen hintaista tavaraa halvasta kalliiseen, itselle tuntemattomista merkeistä klassisiin ja tunnettuihin merkkeihin. Jos asuisin Tukholmassa, niin kantaisin tuolta kotiini jotain ja useampaan otteeseen. Vaikka tällä kerralla en mitään ostanut, niin mieli lepäsi ihastellessa kokonaisuuksia, mitä oltiin sinne rakennettu. Paljon inspiraatiota sai tulevaisuuteen. 


Mitkä ovat sinun suosikkiliikkeesi Tukholmassa? Onko sielä jotain muita, jota suosittelet kaikille?

hyvinvointi suru ulkomaat

Tukholma

Edellisessä postauksessa mainitsin, että ennen oma paikkani oli Suomessa. Näin ei ole aina ollut. Tässä postauksessa avaan asiaa enemmän. Reissuni yksi tarkoitus oli ottaa asiasta selvää missä se oma paikka oikein on. 

 

Edelleen tunnen, että osa minusta kuuluu Tukholmaan. Joku minusta elää vain Tukholmassa, en osaa tätä määrittää enempää. Kuitenkin en edelleenkään tiedä, että onko minun paikka oikeasti Tukholmassa. En pystynyt yhtään nauttimaan kaupungista, en jaksanut kävellä kaduilla tai ihastella arkkitehtuuria. Huomasin, että ei sitä surua pääse pakoon. Vaikka tiesin tuon etukäteen, niin jollain tavalla ajattelin, että ehkä käy edes vähän samalla tavalla  kuin joka kerta aikasemmin: alan elämään ja tulen onnelliseksi. Välillä tuntui kyllä helpommalta, mutta loppujen lopuksi täysin samanlaista kuin Suomessa. 

 

Olen yhtä pihalla tämän asian suhteen kuin aikaisemmin. Ei tämä reissu muuttanut tai selventänyt ajatuksia tämän asian suhteen. En jaksa kuitenkaan nyt keskittyä tähän asiaan. Uskon, että tähänkin auttaa aika. Kuitenkin tulee niitä päiviä kuin mietin Ruotsiin muuttua, mietin kaikkea ja itken, kun en tiedä että pitäisikö olla Suomessa vai Ruotsissa. 

hyvinvointi suru ulkomaat

ruotsi

Olen asunut Ruotsissa kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran jälkeen Suomeen sopeutuminen oli erittäin vaikeaa, siksi lähdinkin toisen kerran. Silloin ajattelin, että lopullisesti. Toisin kuitenkin kävi ja muutin Suomeen. Tarkoitus oli kuitenkin muuttaa takaisin niin nopeasti kuin mahdollista. Sitten tapasin Mikon, joka ei ollutkaan valmis muuttamaan hänen kotikonnuille, joten se oma halukin loppui. Huomasin, että pystynkin olemaa Suomessa onnellinen ja se halu muuttaa tosiaankin loppui juuri sen takia.

Mikon kuoltua tuli olo, että miksi asun Suomessa, se sama vanha olo tuli takaisin. Sitten se lähti pois, mutta tulee hyvin vahvasti takaisin säönnöllisen väliajoin. Miksi ihmeessä minä oikeasti asun Suomessa? Olin niin onnellinen Ruotsissa, tunsin olevani kotona. Koen, että se kulttuuri on enemmän minua. Ei se Ruotsi mikää kultakaivos ole, onhan se arki sieläkin. Olen alkanut epäilemää, että onko tahto muuttaa Ruotsiin se täysin sama kuin ennen vai haluanko muuttaa vain sen takia, että pääsen kaikkea tapahtunutta pakoon sinne.

Tämä asunto on minulla kesään saakka. Voisin silloin muuttaa. Voisin soittaa vanhaa työpaikkaa, että ottavatko takaisin. Saisin ihan varmasti jostain töitä siksi aikaa, että oppisin koodaamaan paremmin. En usko, että suru minnekkään katoo, vaikka muuttaisinkin pakoo. Eihän se ole paikkaan riippuvainen. Kuoleman jälkeen monet tekee isoja ratkasuja elämänsä suhteen, koska heräävät omaan tilanteeseen. Olisko tämä muutto juuri se mitä kaipaan? Ja jos muuttaa, eikä se tunnukkaa oikealta, niin aina voi muuttaa takaisin. Eihän mikään ole lopullista, paitsi kuolema.