adhd

”ei adhd:ta ole olemassa, haet vain huomiota”

Olen nyt tovin miettinyt, että millä postauksella alan kertomaan adhd:sta. Asiaa on nimittäin niin paljon kerrottavana. Päätin aloittaa toisten kommenteilla minulle. Minkälaisiin stereotyyppisiin kommentteihin olen törmännyt? Joka ikisen kommentin olen kuullut useamman ihmisen suusta ja joidenkin ihmisten suusta useampaan otteeseen. Vastaan näihin muutamaan kommenttiin myös osittain tieteellisesti. En ota kaikkia kuulemiani kommentteja mukaan, koska muutan postauksesta tulisi aivan liian pitkä.


Ei ikinä uskoisi, että sinun sisällä on tuollainen hullunmylly, kun se ei näy ulospäin. Sinun kuvat ovat niin petollisia, kun näytät niissä niin rauhalliselta. Sinä varmaa suutut koko ajan ja tosi voimakkaasti. Oot kyllä sitten liian tuuliviiri, etkö pysty yhtää kontrolloimaa itseäsi? Ei adhd:tä ole olemassa, kaikillahan nyt välillä on keskittymisvaikeuksia tai kaikkihan tuntee välillä itsensä levottomaksi. Huomion hakua vain tuollainen.

Itselläni herää paljon kysymyksiä noista kommenteista. Usein skippaan ne ja en jaksa edes kommentoida. Aikuisena nämä tälläiset kommentit osaa sivuuttaa, ja luulin osaavani myös lapsena ja teininä. Vasta aikuisena olen herännyt siihen, kuinka nuo kommentit ovat jättäneet jälkensä. Lapsena ja teininä/nuorena en kuitenkaan tiennyt, että miksi olen tälläinen kuin olen. Nuo kysymykset ovat välillä todella hämmentäviä. Mitä ihmiset kuvittelevat adhd:n olevan? Luulevatko ihmiset, että adhd on sama asia kuin persoona?


Itse olen persoonaltaan tasainen ja rauhallinen. Inhoan draamaa sekä riitoja ja teenkin näiden estämisen eteen paljon töitä. Keskustelen, keskustelen ja keskustelen. Nälkäkiukku on itselle täysin vieras käsitys, ja pms oireet, mitä ne ovat? En ole ihminen, joka suuttuu helposta ja jos suutun, niin silloin on pitänyt tapahtua esimerkiksi toisen loukkaamista tai toisten tavaran rikkomista tahallaan. Pyrin ymmärtämään kaikkea, onhan jokaisen teon takana aina jokin looginen syy, vaikka se teko olisi kuinka epälooginen. Surullista tästä tekee sen, että monet ihmiset huomaavat monesti suureksi osaksi vain adhd oireet ja minun todellinen persoona jää pimentoon. Ymmärrän sen, että on vaikea ymmärtää, että impulssiivinen ihminen voi ollakkin rauhallinen.


Miltä adhd-ihmisen pitäisi näyttää? Kuka on sanonut, että adhd:n pitäisi näyttää tietynlaiselta? 4-7% lapsista sekä taas 2,5-3,5% aikuisista on Suomessa adhd. Eli Suomessa on 120 000 – 170 000 yli 15vuotiasta henkilöä. Luvut ovat sen takia arvioita, koska adhd on suomessa alidiagnosoitu häiriö ja keskellämme elää liikaa ihmisiä tietämättä mistä heidän haasteet elämässään johtuvat. Näitä lukuja katsellessa voi miettiä, että voiko noin isolla määrällä ihmisiä olla samanlainen persoona tai miten kaikki voisi näyttää samanlaisilta, voiko kaikista aistia adhd:n hengen? Voiko näin monella ihmisellä olla täsmälleen samanlainen adhd? Adhd jaotellaan kolmeen alalajiin, joka menee seuraavanlaisesti: 1. pääasiallisesti tarkkaamattomuusoireisessa muodossa ihmisellä on tarkkaavuuden vaikeuksia muttei juuri yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta. 2. ihmisellä on runsaasti ylivilkkautta ja impulsiivisuutta, mutta ei juurikaan tarkkaamattomuusoireita. 3. kaikista yleisin muoto on edellisten yhdistelmä: ihmisellä esiintyy sekä tarkkaavuuden vaikeuksia että yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden oireita. Tässä vastaus edelliseen kysymykseen, kenenkään adhd ei ole täsmälleen samanlainen toisen kanssa.


Adhd on synnynnäinen neurologinen häiriö, jonka kanssa ihminen elää usein koko elämänsä (30%:lla oireet loppuvat lapsuuteen). Elämä on monella tavalla haastavampaa ja me jokainen usein kyllä keksimme keinon, miten pärjätä elämässä. Myös adhd-ihmiset hakee tietämättäänkin keinoja hallitakseen omaa adhd:ta. Se, että on ollut lapsena ylivilkas, eikä ole pysynyt penkillä koulussa, vaan vipeltänyt ympäri luokkaa tai saanut raivarit pienestäkin asiasta, ei tarkoita sitä, että hän olisi samanlainen myös aikuisena. Sitä paitsi kaikki adhd:t eivät ole ikinä tuollaisia, ei kaikki ole esimerkiksi ylivilkkaita, edes lapsena. Adhd-ihmiset saavat myös apua esim nepsy valmennuksesta tai erillaisista adhd-ryhmistä. Itse olen todennut vertaistukiryhmät facebookissa erittäin hyviksi. Näistä kaikista saa apua omien oireiden hallintaa. Joillekkin tehoaa lääkkeet ja ne ovatkin korvaamaton apu.


Adhd-ihmisen aivoissa on esimerkiksi rakenteellisia poikkeavuuksia alueilla, jotka säätelevät tarkkaavaisuutta, toiminnanohjausta, motoriikkaa, muistia sekä tunteita. Otsalohkopiireissä aineenvaihdunta on pienempää, jonka takia aivot alkavat tahattomasti kompessoimaan tätä vajausta ja tämä auheuttaa sekä ylivilkkautta että levottomuutta. Adhd oireisten lapsien aivot kypsyvät hitaammin. Uudessa tutkimuksessa on todettu, että oletushermoverkostossa on lisääntynyt aktivaatio, kun taas toiminnanohjausverkostossa sekä tarkkaavaisuusverkostossa on vähentynyt aktivaatio. Nämä hermoverkostot ovat toisista vähemmän eriytyneitä, jotka aiheuttavat häiriöherkkyyttä. Kaiken tämän päälle adhd aivoissa välittäjäaineet dopamiini sekä noradrenaliini vapautuvat huonosti tai kiinnittyvät heikosti hermosolujen välisissä synapseissa. Sinä, joka olet ajatellut adhd:n olevan keksitty juttu, ajatteletko tuon äskeisen lukemasin jälkeen edelleen niin?


Kaikilla ihmisillä on adhd-oireita, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla olisi adhd tai koko häiriötä ei olisi olemassa lainkaan. Olen törmännyt todella paljon seuraavaan: ”miksi et vaan voi tehdä tota asiaa, koska kyllä minä pystyn väsyneenä vaikka ja mihin, ryhdistäydy nyt”. Unohdetaan se, että jos jollain on tarkkaavaisuudessa ongelmia, niin se ei ole sama asia kuin se, että adhd:lla on tarkkaavaisuuden kanssa ongelmia. Mielestäni ”normaalin ihmisen” ja adhd:n oireita ei voi vertailla. Vähän sama asia mielestäni on se, että ei voi verrata omien silmien sulkemista sokeaan ihmiseen. Käsittelen tätä asiaa myöhemmin ihan omassa postauksessa.


Tykkäsin todella paljon kirjoittaa tätä postausta, joten oli niin oikea päätös alkaa tuomaan tietoisuutta adhd:sta. Jos teillä on jotain kysymyksiä aiheesta tai haluisitte kuulla kokemuksia tietystä asiasta, niin laittakaa minulle kommenttia tänne, instagramiin, facebookkiin tai sähköpostiin.

2 thoughts on “”ei adhd:ta ole olemassa, haet vain huomiota””

  1. Hei! Huippua, että kirjotat blogia kyseisestä aiheesta:) Kuulen samankaltaisten kommenttien kaikuvan korvissani hyvin tutun oloisina… Tuntuu surulliselta ja kierolla tapaa helpottuneelta lukea muiden samankaltaisista kokemuksista, mutta pääasiassa tähän päivään sain pienen tsempin muutoksenhaluisuudestasi, kiiiitoksia siitä!^^

    1. Vertaistuki on ihan parasta. Monestin nauran toisten kertomuksille, koska ne on niinkuin omasta elämästä, vaikkakin ne olis aika negatiivisiakin asioita. Toivon, että joku sais näistä mun kirjoituksista vertaistukea, varsinkin sitten kun alan kertomaan, että miten asiat ovat menneet omassa elämässä, miten adhd oireet ovat vaikuttaneen minuun ja vaikuttavat edelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *