suru

en ole kertonut kaikkea – nyt saa kysyä

”Ensimmäinen vuosi on vaikein.” ”Toinen vuosi on vaikempi kuin ensimmäinen.” En osaa sanoa, kumpi pitää paikkaansa. Toki toista vuotta on vielä jäljellä ja voin tutkia vain tätä vähän yli puolta vuotta.


Ensimmäinen vuosi oli yhtä tuskaa. Asioita prosessoitiin sen takia, jotta selviytyy seuraavaa sekunttiin, minuuttiin, tuntiin, päivää, viikkoon ja kuukauteen. Toisena vuotena on oikeasti käynnistynyt kokemuksieni prosessointi ja tämä jos jokin on ollut rankkaa.


Olen paljon käsitellyt asioita, joita en ole tuonut tänne blogiin. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että on oikea hetki aloittaa. Tuon käsittelemiäni asioita esiin sitä mukaan, kun tuntuu hyvältä. Koen sen kuitenkin tärkeäksi oman surutyön, vertaistuen sekä tietoisuuden levittämisen kannalta.


Joitain juttuja olen kirjannut kännykkää ylös, mutta olisi pitänyt enemmän. Nimittäin kesken sitä tunnemyrskyä tai pohdintahetkeä saa parhaiten ylös asioita ja sitä kautta jaettua tänne. Ehkä asiat tästä palautuu mieleen mitä olen käynyt läpi esimerkiksi ennen kesää. Toisaaltaan näitä samoja asioita käsitellään kerta toisensa jälkeen ja ehkä tulevaisuudessa sais ylös niitä ajatuksia.


Nyt olis mahdollisuus esittää kysymyksiä ja vastailen niihin sitten joko suoraan tai erillisellä postauksella. Toki saa kysyä myös muuhunkin kuin suruun liittyvää. Toivon tosi paljon edes muutamaa kysymystä, koska se auttaisi minua tuomaan asioita ulos. Mitä tahtoisit kuulla, onko joku asia jäänyt epäselväksi tai ilman vastausta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *