ihmissuhteet kuolema musiikki suru

enemmän kuin yksi surutyö

En olisi koskaan uskonut, että toisen kuoltua minun pitää tehdä luopumisprosessia myös monen muun ihmisen tai asian kohdalla. Onhan minulla kokemuksia kuolemasta jo ennen Mikkoa, mutta ne eivät mitenkään muuttanut elämääni. En osannut etukäteen kuvitella, miten paljon yhden ihmisen kuolema voi vaikuttaa minuun itseeni sekä muihin. Kirjoitan nyt niistä kaikista muista luopumisprosesseista. 


Olen joutunut tekemään luopumisprosessin jokaista vanhaa ystävääni kohtaan. Useat välit ovat viilenneet ja katkenneet. Tämän takia olen miettinyt, että miksi näin on käynyt, miksi toinen on tehnyt sen ratkaisun minkä teki sekä olenko itse ollut syypää välien menetykseen. Jokaisen ihmisen kohdalla on tullut itkettyä ja pohdittua, mutta myöhemmin olen tullut sinuiksi asian kanssa. Tähän on auttanut myös se, että jotkut ovat kertoneet syyn sille miksi eivät enää pysty olla minun kanssa tekemisissä. On tullut ymmärrystä siihen, että kuolema on liian kova paikka monelle. Hehkun kuolemaa, ihmiset näkevät minussa vain kuoleman. Arvoni sekä mielenkiintoni kohteet ovat muuttuneet niin, että enää ei löydy yhteisiä juttuja. Se, että en koe saavani toiseen ihmiseen yhteyttä, on auttanut itseäni hyväksymään asioita, jotka ovat tehneet luopumisesta helpompaa. Minulla on haaste sen kanssa, että miten ylläpitää kaverisuhdetta, kun olen tehnyt ystävääni luopumisprosessin. Se prosessi, minkä olen kulkenut läpi, on ollut raskas. Olen asennoitunut niin, että asiat ovat menneet tai menevät niin kuin niiden kuuluukin. Miten ottaa ihminen uudestaa elämään tai lähteä parantamaan välejä? Itselle se on ollut iso paikka, koen myös että kukaan tuttava tai kaveri ei sitä ymmärrä mitä joudun käymää läpi. Joudun tekemään paljon isomman työn asian kanssa kuin mitä itse luopumisprosessi oli. Tämän takia on tullut itselle luovuttamisen fiilistä. Ei vain jaksaisi sitä prosessia, en jaksa siihen yksin.


Luopumisprosessi Mikon ympyröistä on ollut myös kova paikka. Todella kova. Vaikka olenkin tekemisissä vielä osien ihmisten kanssa, niin silti olen joutunut heitä kohtaan käsittelemään luopumista. Ei ole enää sitä mitä oli silloin kuin Mikko eli. Vaikka onkin muuta tilalla, niin vanhasta luopuminen on ollut vaikeaa. Ehkä näihin liittyy myös vahvasti kaikki suunnitellut jutut ja unelmat. Koen, että tämä luopumisprosessi on ihan erillainen, mitä olen käynyt vaikka ystävieni kohdalla. Tietyistä asioista on ollut helppo luopua ja on tullut olo, että näin sen pitääkin mennä, mutta osa on taas päin vastaista: vaikeaa, oma tunne sotii järkeä vastaan. Olen joutunut käsittelemään myös sitä, että ihmissuhteet saattavat katketa tulevaisuudessa. 


Muistot pysyvät aina, ne eivät katoa minnekkään, paitsi sitten kun muistisairaus puskee päälle. Unelmat sen sijaan katoavat. Unelmista luopuminen onkin ollut yksi vaikeimmista asioista ja se on tuntunut monesti aivan liian suurelta. Kaikki vietiin heti kerrasta, enkä osannut varautua mihinkään etukäteen. Vaikka jotkut asiat voin tehdä yksin tai jonkun muun kanssa, niin ei se ole lainkaan sama asia, kuin tekisin ne Mikon kanssa. Jotkut ihan pienet unelmat tuntuvat niin suurilta luopua. Tuntuu, että jään niin paljosta paitsi, kun en saa kokea niitä Mikon kanssa. Ajatus juurikin siitä, että voin tehdä edelleen asioita, ei ole auttanut tätä prosessia. Minun pitää käsitellä se, että en tule tekemään asioita Mikon kanssa. Siinä ei tekemiset muiden kanssa paljon auta. 


Vaikka musiikkiurasta luopuminen tuntuu niin hyvältä ja oikealta ratkaisulta, niin yllätykseksi olen joutunut tekemään tämänkin kanssa luopumista. Vaikka olenkin aikaisemmin blogissani kirjoittanut syitä musiikkiurasta luopumisesta ja musiikkimaailman negatiivisista puolista, niin löytyy sieltä paljon positiivistakin. Näistä positiivisista asioista tunnen surua. Etenkin yhteisöllisyys sekä tietyt bändimuodot esim orkesteri on ollut surun aihe. Niistä on niin paljon hyviä kokemuksia ja jos jatkaisin niin niitä olisi enemmän. Haikeena olen välillä seurannut muiden projekteja instagramista, mutta samaan aikaan olen kyllä onnellinen siitä, että he toteuttavat omia unelmia. Olen kuitenkin entistä varmempi sen suhteen, että minulla ei ole paluuta musiikkimaailmaan. 


Tässä nyt joitain esimerkkejä asioasta, joiden takia toisen kuolema ei aina ole juuri sitä, mitä on kuvitellut sen olevan. Tuntuu myös helpottavalta, että vihdoin pääsen puhumaan näistä asioista ammattilaiselle säännöllisesti, niin että ammattilainen ei muutu joka käynnin jälkeen. Toivon, että saisin tukea näiden suruprosessien sekä monien muiden asioiden kanssa. Tämä kuolema kun on ollut niin kokonaisvaltainen asia, ei ole minun elämässäni enää yhtäkään asiaa, johon se ei olisi vaikuttanut. 

2 thoughts on “enemmän kuin yksi surutyö”

  1. Juuri noin minä tunsin kun ensimmäinen poikaystävä jätti minut. Unelmista luopuminen. Kun vihdoin sain mitä olin niin kauan etsinyt. Oli varmaan sun ensimmäinen suhde, ja siksi sinulla todennäköisesti niin vaikeaa luopua unelmista. Mutta löydät kyllä toisen miehen, niin kun minäkin tein. Ja huomaat, että rakkautta voi löytyä vielä enemmän. Kuolema on toki kauheaa tapaa erota. Mutta todella todella harvoin se ensinmäinen rakkauden kokemus on elinikäinen. Sinun täytyy mennä eteenpäin.

    1. Meillä oli isot unelmat ja suunnitelmat, sen takia niiden unelmien murskaantuminen on kyllä tehnyt kipeää. Varsinkin, kun niitä unelmia odotti ja suunnitteli. Kyllä tässä mennään eteenpäin ja juuri senkin takia kirjoittelen tätä blogia. Auttaa hirveästi käsittelemään näitä asioita. Ehkä kun näitä asioita olen tarpeeksi käsitellyt, niin löytää ehkä uuden miehen, jonka kanssa voi sitten vastaavia unelmia toteuttaa, mitä kuolleen mieheni kanssa suunnittelin. Kiitos kommentistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *