kuolema suru

kaksi vuotta kuolemasta

Kaksi vuotta. Niin lyhyt, mutta niin pitkä aika. Muistan vieläkin vähän liiankin hyvin sen hetken, kun sain tietää kuolemasta, mutta onneksi en muista sitä tuskaa. Tai koen sitä tuskaa vain nukkuessa, mutta hereillä ollessa en pysty sitä tuntemaan.


Suru on muuttunut paljon kahden vuoden aikana paljon. Minun elämäkin on muuttunut täysin ja suru on ollut siinä rinnalla armollinen. Eihän se helppoa ole ollut ja välillä tuntunut kaikkea muuta kuin armolliselta. Mutta suru on suru ja se muuttuu, mikää hetki ei ole loputon. Siihen on ollut hyvä tuudittautua ja tuudittaudun edelleen.


Onneksi suruun liittyy paljon myös positiivisia tunteita, muisteluita, hyviä fiiliksiä siitä mitä olen saanut yms. Nämä tuovat sitä armollisuutta ihan hirveästi.


Paljon on kahden vuoden aikana käyty läpi ja voin kyllä ylpeänä sanoa, että olen super selviytyjä. Monen monta kertaa olen aidosti uskonut, että en selviä ja tulen kuolemaan tähän. Surun kanssa on hyvä elää ja ikävän kanssa pystyy elämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *