adhd

kuinka adhd-lääke avasi uuden maailman

En edes tiedä, mistä alottaisin, kun kyseessä on adhd lääkkeen vaikutus. Olen jo tovin syönyt lääkettä, joka toimii. Minun maailmahan on auennut ja ensimmäistä kertaa olen pystynyt tekemää asioita, jotka monelle on ihan arkipäivää. Tulen tästä aiheesta tekemään useamman postauksen. Tässä tulee ensimmäinen.


Minullahan on vaikea tarkkaavaisuus ja toiminnanohjaus ne isoimmat ongelmat. Toisin sanoen minun elämässä ei ole ollut kovin montaa minulle suotuisaa ympäristöä ja olen vain taistellut kaikkea vastaan selvitäkseen. Musiikin opiskelu onnistu, koska se oli niin pitkälti treenikopissa treenaamista ja opettajan kanssa kahdessa opiskelua. Mutta kun tilaan tuli yksikin ihminen lisää tai melua ympärillä, niin aivot vain lagasi.


On ihan uskomatonta, että tämän tasoisia ongelmia ei ole enää lääkkeen vaikutuksen alaisena. Kurssilla jaksan keskittyä pidempää kuin viisi minuuttia. Pystyn tekemää asioita, jos musikki soi, koska aikaisemmin musiikki on lamauttanut. Kerran havahduin siihen, että minähän puhun (vaikkakin vähän) ja kaiken lisäksi puhumisen jälkeen en ole ihan pasmat sekaisin. Tätä ei ole varmaan tapahtunut ikinä elämässäni, jos mun on pitänyt kunnolla keskittyä asiaan.


Normaalisti, jos tulee vaikeampi kohta eteen, tulee tosi epämielyttävä olo (iho täynnä kusimuurahaisia -olo), jonka jälkeen minun on pitänyt aina siirtyä seuraavaan, koska muuten se olo menee niin sietämättömäksi. Tätä ei lääkkeiden alaisena tule ja nyt vaikean paikan tullessa googletan! Ja tämä on ihan käsittämätöntä.


Ja tässähän tämän asian suhteen ei ole vielä kaikki. Kun tulen himaan, en ole niin ylikuormittunut, että makaisin sängyssä ja yritän saada jotain aikaseksi aivot tiltillä huonolla menetyksellä. En ymmärrä, että miten esimerkiksi pyykinpesu voi olla näin helppoa. Kun tulen kotia, en nuku kahden tunnin päikkäreitä, vaan usein avaan koneen ja jatkan hommia. Läksyjen teko on mulle ollut aina hyvin haastavaa ja peruskoulun jälkeen ei ole tullut tehtyä kotona kovinkaan montaa kirjallisia tehtäviä (onneksi valitsin musiikin silloin). Eli tämäkin uutta, että teen kotona asioita ja onnistun, vaikka aikaisemminkin olisi halunnut, ei vain pystynyt.


Näiden muutoksien takia pystyn siirtymää seuraavaan vaiheeseen kuntoutuksessa, josta saan tietää myöhemmin.


Loppuun vielä, että lääkkeet ovat stimulaatteja ja kun lääkkeen teho loppuu (välillä pikku hiljaa ja välillä seinää), niin olen entisellään. Joskus pystyn loppupäivän toimimaan paremmin kuin normaalisti, koska aivot eivät ole niin ylikuormittuneet, mutta joskus lääkkeen loputtua menen niin piippuun, että en sitten teekkää mitää sen jälkeen. Lääkkeitä en syö viikonloppuisin, toki poikkeuksia on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *