adhd

minä ja huumeet

Mietin, että olisin tehnyt postauksen asioista, jotka toimivat adhd:eilla eri tavoin kuin nenteillä. Kun aloin miettimää suhdetta huumeisiin, niin juttua päässä alkoi pyörimään sillä tahdilla, että päätin tehdä aiheesta oman postauksen.


Kuten olen aiemmin jo maininnut, niin adhd:n palkkiojärjestelmä toimii eri tavalla kuin nenteillä. Monesti asia pitää olla ”äärimmäistä”, jotta siitä saa kunnon stimulointia. Tämän takia adhd usein harrastaa extreme urheilulajeja tai muuta, jossa on isot riskit. Nämä stimuloivat niin ihanasti ja sitä haluaa vain lisää ja lisää.


Muistan sen hetken, kun istuin yläasteella pulpetin ääressä ja luin paperista huumeista ja mitä ne saavat aikaa. Hallusinaatioita, nälättömyyttä, voi valvoa vuorokausia putkeen… Ympärillä kuulin kauhisteluita ja itse olin ihan fiiliksissä. Miten siistiä, mä tarvitsen tätä. Musta tuntui, että mun aivot alkoivat siinä hetkessä huutamaan huumeita.


Se kiehtoi, ne tarinat kiehtoi, jännitys keihtoi, rikollinen elämä kiehtoi. Kiehtoo edelleen, vaikka se maailma on jotain, mihin en ikinä halua joutua. Ehkä sen takia kuuntelen niin paljon rikospodcastejä purkaakseen tätä rikollisuuden viehätystä ja onneksi olen osannut kanavoida sen näin.


Lähdin jossain vaiheessa selvittämää, mitä se huumemaailma oikeasti on ja ihmettelin, että miksi sitä todellisuutta ei tuotu huumevalistuksessa esiin. Kuinka moni adhd olisi säästynyt huumeilta? Tiesittekö, että arviolta 70% narkkareista on adhd joko diagnoosilla tai ilman? Minun reaktio huumeisiin ei ole siis poikkeus ja tätä asiaa ollaa käsitelty ihan adhd kuntoutuksessakin.


Onneksi itselläni on usko, joka on suojannut ja monesti mietin, että missä olisinkaan ilman uskoa. En yhtää ihmettelisi sitä, että olisin vähintään kokeillut huumeita. En ihmettelisi sitä, että olisin kodittomana kadulla riippuvaisena. Onneksi minulla on kykyä käsitellä asioitani, jotta pysyn turvallisilla vesillä. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin heitä, jotka ovat joutuneet huumeiden ohjaamalle tielle.


Olen pyrkinyt julkaisemaan postauksen aina tiistaisin, mutta tiistai on yksi viikon kiireisimmistä päivistä ollut. Ensin aamulla koodaamaan ja sen jälkeen töihin. Päivälle kertyy tunteja ihan kohtalaisen hyvin. Sen takia ajattelin alkaa julkaisemaan aina postauksia maanantaisin, koska saan rauhassa kotona julkaista, eikä tarvitse metrossa kännykällä alkaa tekemää postauksia. Ensi maanantaihin siis, silloin kerron surutyön päättömyydestä. Mitä käyn läpi parhaillaan. Perjantaisin julkaisen instagramissani kirjasuosituksia ja tallennan ne kohokohtiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *