kuolema suru

mitä uneni kertovat minulle

Olen aikaisemmin kertonutkin, että käsittelen surua nukkuessa. Joskus sitä miettii mistäköhän tämäkin uni kertoo. Mitä käsittelen unissa kaikkein eniten tällä hetkellä? 


Unet kulkevat jaksottain. Keväällä näin paljon unia, jossa oltii Mikon kanssa viettämässä kesäpäivää. Nykyään näen paljon unia Mikon hautajaisista. Uniin liittyy niin paljon tunteita, että herään tuskaisee kuivaitkuun ja usein olen niin märkä hiestä, että en tiedä olenko suihkussa vai en. 


Yhdessä unessa oli valtavan iso kirkko, joka oli täynnä ihmisiä. Vartioitakin seisoi reunoilla. Mikon ruumis oltiin nostettu ylös uusinta ruuminavausta varten ja sen takia järjestettiin uudet hautajaiset. Porukka istui siellä niin kuin seurapenkissä ja minä olin ainut joka itki. Itkin todella paljon. Siskoni istui takana ja toisteli koko ajan ”Mikko on kuollut”. Niin paljon, että pää meinas räjähtää, kun päässä vain kaiku siskon sanat. 


Toinen tyypillinen uni on sellainen, jossa olen jollakin kylässä tai vanhempien luona. Joku sanoo mulle ”lopeta jo sureminen, aikaa on mennyt jo niin kaua”. Joka ikinen kerta saan niin hirveät raivarit, että ei mitää rajaa. En ole oikeassa elämässä raivonnut kertaakaan niin paljon (jos pikkulapsielämää ei oteta mukaan). Huudan kurkkusuorana kaikille, usein käytän voimaakin. ”Te ette tiedä mistää mitää, älkää tulko sanomaa.” Karjun tuota niin kovaa, että herään joka kerta. Lihaksiin sattuu, tuntuu että olen tehnyt isommankin treenin vatsalihaksia. Tuntuu, että kurkku on käheä, ihan kuin olisin oikeasti huutanut. 


Eli näen hyvin usein todella tunteellisia unia. Monesti herättyäni aivot on niin kierroksilla, että en välttämättä nukahda uudestaa – oli kello mitä tahansa. Joskus olisi niin mielenkiintoista mennä unien selittäjälle. En kyllä tiedä, onko sellassia olemassa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *