hyvinvointi psykologia

miten olen päässyt eroon yksinäisyydestä?

Olen kokenut yksinäisyyttä tosi paljon elämässäni tosi erillaisissa tilanteissa. Nyt kun tuntee yksinäisyyttä, niin havahdun siihen, että tämä tunne on harvinainen. Aluksi en halunnut olla yksin, mutta ajauduin kuukausi kuukaudelta siihen että halusin olla yksin, koska yksinäisyyden tunne oli menny sen verran suureksi. Vaikka yksinäisyyden tunne on kadonnut hyvin pitkälti, niin yksinhän minä olen nykyään ihan yhtälailla kuin ennen.


Yksinäisyyshän on yleensä oire jostakin ja pohja saattaa olla niin syvällä, että sitä on vaikea tunnistaa. Itsekkin pakenin yksinäisyyttä aina viuluun, joten tunne oli kyllä sitkeässä. Tarve ja halut eivät tulleet kuulluksi ja vaikka me kuinka yritetään polkea omia tarpeita ja alas, niin ne vaa pyrkii pintaa.


Kuoleman jälkeen olin äärettömän yksinäinen, ikinä aikasemmin en ole ollut niin yksinäinen. Ei ollut paikkaa ja voimia, minne paeta – oli pakko kohdata, kuunnella sisintä.


Minulla yksinäisyyden takana on ollut hyvin keskenään erillaisia syitä, siksi se näkyikin niin monessa eri ympäristössä. Aina kun yksinäisyys iski, lähdin pohtimaan minkälainen on tämä hetki, onko ympärilläni ihmisiä, olinko ennen yksinäisyyden iskemistä oma itseni, missä yksinäisyys tuntuu kehossa, mitä haluaisin nyt minulle tapahtuvan tai mihin haluaisin paeta, jotta yksinäisyys lähtisi jne.


Tämän jälkeen lähdin mielissä lapsuuteen ja etsin vastaavanlaisia tilanteita sieltä. Mitä siellä tapahtui, mitä olisin halunnut tapahtuvan, kohteliko joku minua väärin, ohittiko joku minut, enkö tullut kuulluksi, oliko käyttäytymisessä jotain kyseenalaista ja sain siitä sanomista, jätettiinkö minut yksin.


Sitten olen taas palannut tähän hetkeen. Onko tilanne oikeasti samantyyppinen, jos ei, niin takasin lapsuuteen sekä miettiä, että onko lapsuuden jälkeen tapahtunut jotain, joka vaikuttaa. Jos kyllä, niin sitten lähtee soveltamaan lapsuuden tilannetta nykytilanteeseen. Kuitenkin on kaksi/useampi eri tilannetta, eikä identtisiä.


Usein tämän jälkeen jo huomaa, että mitä mä tarvitsen tässä tilanteessa ja kun on tietoisuus, siihen voi vaikuttaa. Itsellä usein tässä vaiheessa yksinäisyys helpottaa tai katoaa. Nykyään pystyn jo hyvin hoksaamaan, mitä tarvitsen nyt, ilman lapsuuteen menemistä, ja tunne katoaa, mutta sitten tähän se jääkin vielä, koska asia ei ole loppuun käsitelty.


Monesti yksinäisyyden helpottua en lähdekkään miettimää, että miksi pohjimmilta tämä tarve haluaa tulla kuulluksi. Paljon tätä olen pohtinut yksin äänikirjojen, podcastien, videoiden sekä psykologin avulla.


Yksinäisyys on niin hirveen riistävä tunne, varsinkin jos taustalla on hylkäämisen kokemusta. On niin helpottavaa ja kevyempää, kun ei tarvitse tämän tunteen kanssa painia harva se päivä, niinkuin ennen. Ei se viulu niitä tarpeita täyttänyt, vaikka vei hetkellisesti yksinäisyyden tunteen vei pois. Onko sinulla yksinäisyydentunnetta ja tiedostatko mistä se on oire?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *