ihmissuhteet kuolema suru

miten pääsisin helpommalla, jos läheinen kuolee?


Mikon kuolema on saanut aikaa sen, että olen käynistänyt ajatusprosesseja toisiin ihmisiin. Sellaisia, että pääsisin surutyön kanssa helpommalla, kun läheinen kuolee. En halua tätä samaa kokea uudestaa, siksi olen alkanut tekemään näin. En oikeasti tiedä tulenko loppujen lopuksi pääsemään helpommalla, tuskinpa. Sen näkee sitten. Minulla elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä, joten hommaa on riittänyt. Ei voi tietää, että kuka tärkeistä kuolee seuraavaksi.


Mietin omassa mielessä vuorotellen yhden ihmisen kuolemaa. Mitä siinä hetkessä ajattelisin? Mitä olisin voinut tehdä toisin, sanoa toisin yms? Mitä olisin katunut ja mistä tullut tyytyväinen tai kiitollinen fiilis? Toisen kuolemaan meneminen nimittäin herättää asioita ihan eri tavalla. Nämä tunteet auttavat toiminaan minua paremmin, niin että ei tarvisi katua jotain, kun toisen kuolema koittaa. 


Tiedostan jollain tasolla jatkuvasti, että kuka tahansa saattaa kuolla seuraavaksi. Jokainen viestini tai toisen viesti voi jäädä viimeiseksi. Haluaisin, että minun sekä muiden välillä ei olisi mitään epäselvyyksiä, kenenkään mielenpäällä ei olisi mitään negatiivistä. En nimittäin tiedä, että miten selvisin, jos joku asia ei ole ollut avointa ja toinen kuolisi. Huoli on myös sen toisen osapuolen kohdalta, että entäs jos minä kuolisin, miten toinen pärjäisi silloin. Tässä onkin ongelma. Kaikki eivät tiedosta tai halua tiedostaa kuolemaa samalla tavalla kuin minä. Tämä on vaikeuttanut prosessiani ja saanut välillä pääni tosi sekaisin. Mietin ja mietin, yritän löytää ratkaisun.


Panostan aikaa tärkeille ihmisille. Ennen laiminlöin paljonkin, kun viulu meni lähes kaikkien edelle. Enää en pysty. Haluan viettää lähimmäisteni kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Haluan olla fyysisesti samassa tilassa, viestitellä tai soitella. Se että ei tarvisi toisen kuoltua itkeä sitä, että olisin voinut olla enemmän hänen kanssa, olisin voinut paremmin kuunnella, vastata viesteihin, pelata pelejä yms. 


”Et voi ripustaa onnea kenekään ihmisen varaan.” Olen yrittänyt lähteä toteuttamaan mahdollisimman paljon tätä asiaa. Nimittäin kerran on tullut koettua se, kun laskee paljon onnea toisen varaa ja toinen kuolee. Ei ole helppo tie ei. Tuon lauseen toteuttaminen on muuten ihan älyttömän vaikeaa, ainakin itselleni. Tottakai lähimmäiset tuo onnea minun elämää, mutta en voi elää sillä onnella. Minun pitää itsestäni löytää se onni ja pystyä seisomaan sen päällä. Toisten tuoma onni vain tukee sitä. 


Tässä nyt muutaman kohta. Ajan kanssa tämäkin aihe muovautuu vähän erillaiseksi, esimerkiksi tulee uusia tapoja. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *