kuolema psykologia suru

mutta minähän tarkoitin vain hyvää

Jos joku kysyy sinulta mitä pelkäät eniten, mitä vastaat? Moni ei edes tiedosta omia suurimpia pelkoja, jotka hyvin monella ovat muutoksen, menettämisen sekä/tai hylkäämisen pelko. Haluaisin puuttua tänään menettämisen pelkoon ja erityisesti surevaa kohtaa.


Jos suhteessa toinen alkaa kontrolloimaan toisen toimintaa mustasukkaisuuden takia, monen päässä alkaa soimaan herätyskellot – tuo ei ole hyväksyttävää käytöstä. Usein mustasukkaisuuden takana on hylkäämisen pelko, josta seuraa luottamuksen puute ja tämän tiedostaa aika moni mustasukkainenkin. Kun kyseessä onkin menettämisen pelko, usein koko paletti muuttuu.


Kun ihminen kokee kuoleman hyvin läheltä ja alkaa tekemää surutyötä, usein surijan läheisillä puskee päälle menettämisen pelko ja tätä ei tiedosteta. Aiheesta ei oikein puhuta ja sen takia myöskään ihmiset eivät tiedosta omaa haitallista käytöstä. Peloista käsin toimiminen on aina tuhoisaa, vaikka toimija näkisi omassa toiminnassa vain positiivisia puolia.


”Etkö sä ymmärrä, että minähän halusin sinulle vain hyvää?” Ymmärrän hyvinkin, mutta se sinun hyvä sai aikaa pahaa mieltä tai/sekä loukkasi. Kun menettämisen pelko iskee, niin luottamus rakoilee toista kohtaan, ei uskota mitä toinen sanoo. Ohitetaan toisen tarpeet ja aletaan toimimaan pelosta. Koska toisen tunteet ja ääni ohitetaan (kerta toisensa jälkeen sanomisesta huolimatta), niin se loukkaa oli surija tai ei.


Vaikka itse olisi saanut negatiivista kohtelua toisilta, se ei tietysti tarkoita automaattisesti sitä, että osaisi jatkossa kohdella/kuunnella toisia ja toimia oikein. Niin kauan, kun pelko on käsittelemättä, me tullaan toimimaan pelosta käsin.


Minun neuvo kaikille on, kysy toiselta miten haluat, että kohtelen sekä autan sinua? Jos et pysty toimimaan hänen toiveiden mukaan, niin sano se hänelle ja kysy, että onko jotain vielä, mitä hän toivoo. Muista, että älä hylkää itseäsi, älä tee sellaista, joka repii sinut sisältä ihan rikki. Jos hänen halu on sellainen, jonka pystyt toteuttaa, niin toteuta, vaikka et luottaisi siihen, että hän puhui sinulle totta. Meidän jokaisen tehtävä on vain luottaa toisen sanaan.


Minun yksi hartaimmista toiveista oli se, että minulle oltaisiin laitettu linkkejä uutisista ja kerrottu mielipiteitä niihin eli sitä samaa mitä ennen kuolemaa. Tätä sekä muita toiveita ei toteutettu, vaan sain osakseni kohtelua, jota en halunnut, vaikka siitä sanoin. Se että minun sanat, tunteet, halut ja toiveet ohitettiin, minulle ei oltu rehellisiä, sai tuntemaan minut henkilöltä, jonka tarpeilla ei ole minkäänlaista merkitystä ja se teki todella pahaa. Ihmisiä oli huolehtimassa, mutta olin todella yksin. Onneksi sain myös kohtelua, joka ei lähtenyt pelosta esim vanhempani hoiti homman niin, että sain keskittyä suremiseen.


Valitettavasti minun kokemus ei ole mitenkään harvinainen, vaan hyvin yleinen. Lisäksi minulla on myös tämän asian kanssa käsiteltävää – en alkaisi toimimaan niin kuin olisin halunnut minua kohdeltavan. Jokaisen kokemukset ja taustat ovat yksikölliset, joten jokaisen ääntä on kuunneltava ja toimittava niiden mukaan. Se on parasta apua, mitä toiselle voi antaa. Jos toisella on mielenterveysongelmaa/sairautta, niin koko kuvio vähän muuttuu, mutta silloinkin toisen äänen kuunteleminen on hyvin tärkeää.


Onko sinulla joku alussa mainitsemistani peloista? Tiedostatko milloin toimit pelosta ja mitä on pelkosi taustalla? Oletko luullut toimivasi oikein, mutta huomannut sen olleen ihan jotain muuta? Entä oletko sinä saanut kohtelua, joka on seurausta pelosta, miltä se tuntui?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *