hyvinvointi

miksi en ole postaillut?

Ei ole tullut postailtua tänne, vaikka minulla on useampi postaus valmiina. On ollut niin menoa ja meininkiä ja niiden ulkopuolella sit on ollut totaallisia out tiloja, joten en ole vain ollu kykeneväinen julkaisemaan mitää.


Tarkoitus kuitenkin on jatkaa blogin pitämistä, mutta en halua julkaista väkisin. Viime aikoina on tullut keskusteltua paljon rajoista muutaman ihmisen kanssa ja haluan pitää rajani myös hyvinvointini suhteen. Blogipostaukset eivät mene sen edelle. 


Eilen kävin pitkästä aikaa uimassa klooripitoisessa vedessä. Lapsena minulle tuli kloorista hyvin herkästi pää kipeäksi. Riitti vain kävellä vaikka klooristen uikkareiden ohi. Olen huomannut, että se on hälvennyt näiden vuosien aikana ja eilen sitten kävin uimassa Allas sea poolilla – oli aivan ihanaa. Nautin niin paljon pimeästä ja valoista, lisäksi minulla oli mukana todella hyvää seuraa. 


Viettäkää ihana sunnuntai! Minä vietän tämän päivän vielä ystävieni seurassa.


ps. muistakaa käydä kuuntelemassa meidän podcastia, jos ette ole vielä käyneet. Kaksi jaksoa tullut jo ulos ja löydät Pintaa syvemmältä podcastin Spotify:stä tai Apple podcastista.

podcast

aloitan podcastin pitämisen

Olen ollut vähän hiljaisempi täällä blogin puolella, koska oma arki on täyttynyt uudella tekemisellä. Syksyllä laitoin facebookkiin ilmoituksen, että lähtisikö joku keskustelemaan minun kanssa aiheista vähän syvällisemmällä tasolla sekä antamaan vertaistukea. Ihana Ninni otti yhteyttä ja aloimme tuumasta toimeen.


Ensimmäinen jakso julkaistaan tämän viikon torstaina, eli 30/1, Spotifyssä.


Ei ole ollut mikään helppo projekti. Ensinäkin aikataulujen yhdistäminen, kaikki alkutyöt, äänitys ja editointi. Tiesin jo, että en ole kovin hyvä puhuja, olenhan siitäkin jo kirjoittanut postauksenkin, mutta jotenkin tuossa äänittäessä sen ihan kunnolla itsekin huomaa, kuinka se oma puhe takkuaa. Onneksi voi ottaa uudestaan ja onneksi on editointiohjelma! Editoimisen työläys on yllättänyt – kuinka yhden jakson editoiminen kestää useita tunteja.


Olenkin ihan fiiliksissään koko hommasta. Pääsen kehittämään itseä puhumisen ja editoimisen saralla. Lisäksi kun olen ollut aika yksin täällä pk-seudulla, niin nyt minulla on henkilö, jota näen säännöllisesti ja jonka kanssa juttu luistaa.


Ensimmäinen jakso julkaistaan tämän viikon torstaina, eli 30/1, Spotifyssä. Jaksosta pääset keskustelemaan esimerkiksi Instagramissa @pintaasyvemmalta tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen pintaasyvemmalta.podcast@gmail.com


Toivottavasti tulet kuulolle. Tämän viikon jaksossa laitetaan podcast käyntiin ja tulevalla kaudella käsitellään aiheita, joista en ole vielä täällä blogin puolella kertonut mm koulukiusaaminen, työt sekä parisuhde ja siihen liittyen ero ja kuolema.

kuolema suru

surun ristiriitaisuus

Joskus mietin, että mitä ihmettä tapahtuu tämän surun kanssa. Täytyy myöntää, että tämän postauksen kirjoittaminen on kyllä arka paikka, koska en ole sinut näiden tunteiden kanssa.


Viimeisin väärältä tuntuva tunne on kiitollisuus. Kiitollisuus Mikolle siitä, että kuoli. Kuolemalla hän antoi minulle niin paljon hyvää. Hän toi minun elämää niin paljon uutta ja parempaa. Fakta vain on se, että ilman kuolemaa en olisi tässä. Ilman Mikon puheita en olisi tässä.


Miksi olen niin kiinnostunut kirjoista on yksin omaan Mikon syytä. Hän niin rakasti kirjoja ja haaveilin hänelle, että joskus pystyisin lukemaan edes yhden sivun. Hän aina sano, että ”sitten kun saat toimivat adhd lääkkeet, niin sun maailma tulee avautumaa kirjojen myötä, odota sitä”. Hän oli harvinaisen oikeassa. Hän istutti minuun palon kirjoihin.


Mikon kuolema teki sen, että purkaakseen omaa pahaa oloa lähdin tutustumaa henkiseen kasvuun. Näiden kirjojen äärellä tunnen syvää kiitollisuutta Mikolle ja välillä se kiitollisuus Mikon kuolemaa kohtaa iskee ihan kunnolla.


Sitten kohta itketään täysillä, että mistä kaikesta olen joutunut luopumaa, jotta olen saanut kaiken tämän hyvän. Tuntuu, että tämä tunne on maailman raskain kantaa. Se sattuu niin paljon.

adhd

minä ja huumeet

Mietin, että olisin tehnyt postauksen asioista, jotka toimivat adhd:eilla eri tavoin kuin nenteillä. Kun aloin miettimää suhdetta huumeisiin, niin juttua päässä alkoi pyörimään sillä tahdilla, että päätin tehdä aiheesta oman postauksen.


Kuten olen aiemmin jo maininnut, niin adhd:n palkkiojärjestelmä toimii eri tavalla kuin nenteillä. Monesti asia pitää olla ”äärimmäistä”, jotta siitä saa kunnon stimulointia. Tämän takia adhd usein harrastaa extreme urheilulajeja tai muuta, jossa on isot riskit. Nämä stimuloivat niin ihanasti ja sitä haluaa vain lisää ja lisää.


Muistan sen hetken, kun istuin yläasteella pulpetin ääressä ja luin paperista huumeista ja mitä ne saavat aikaa. Hallusinaatioita, nälättömyyttä, voi valvoa vuorokausia putkeen… Ympärillä kuulin kauhisteluita ja itse olin ihan fiiliksissä. Miten siistiä, mä tarvitsen tätä. Musta tuntui, että mun aivot alkoivat siinä hetkessä huutamaan huumeita.


Se kiehtoi, ne tarinat kiehtoi, jännitys keihtoi, rikollinen elämä kiehtoi. Kiehtoo edelleen, vaikka se maailma on jotain, mihin en ikinä halua joutua. Ehkä sen takia kuuntelen niin paljon rikospodcastejä purkaakseen tätä rikollisuuden viehätystä ja onneksi olen osannut kanavoida sen näin.


Lähdin jossain vaiheessa selvittämää, mitä se huumemaailma oikeasti on ja ihmettelin, että miksi sitä todellisuutta ei tuotu huumevalistuksessa esiin. Kuinka moni adhd olisi säästynyt huumeilta? Tiesittekö, että arviolta 70% narkkareista on adhd joko diagnoosilla tai ilman? Minun reaktio huumeisiin ei ole siis poikkeus ja tätä asiaa ollaa käsitelty ihan adhd kuntoutuksessakin.


Onneksi itselläni on usko, joka on suojannut ja monesti mietin, että missä olisinkaan ilman uskoa. En yhtää ihmettelisi sitä, että olisin vähintään kokeillut huumeita. En ihmettelisi sitä, että olisin kodittomana kadulla riippuvaisena. Onneksi minulla on kykyä käsitellä asioitani, jotta pysyn turvallisilla vesillä. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin heitä, jotka ovat joutuneet huumeiden ohjaamalle tielle.


Olen pyrkinyt julkaisemaan postauksen aina tiistaisin, mutta tiistai on yksi viikon kiireisimmistä päivistä ollut. Ensin aamulla koodaamaan ja sen jälkeen töihin. Päivälle kertyy tunteja ihan kohtalaisen hyvin. Sen takia ajattelin alkaa julkaisemaan aina postauksia maanantaisin, koska saan rauhassa kotona julkaista, eikä tarvitse metrossa kännykällä alkaa tekemää postauksia. Ensi maanantaihin siis, silloin kerron surutyön päättömyydestä. Mitä käyn läpi parhaillaan. Perjantaisin julkaisen instagramissani kirjasuosituksia ja tallennan ne kohokohtiin.

hyvinvointi ihmissuhteet kuolema psykologia

vuoden valaistumiset

Koen välillä sellaisia valaistumisen hetkiä, kun selvittelen kaiken maailman asioita. On aika kerätä joitain viime vuoden hetkiä, jotka ovat muuttaneet ajattelumaailmaani. Niitä on niin paljon, että en tule kaikkia mainitsemaan.


Mitä enemmän käsittelen asioitani, sen helpommaksi elämäni muuttuu. Sen paremmin pääsen vastoinkäymisistä yli.


Jos loukkaannun, niin loukkaannun siksi, että toisen sanat tai teot osuu minun arkaan paikkaan – asiaan, jota en ole käsitellyt. Vähän niinkuin tarjottimella seuraava käsittelyn kohde ja siihen kannattaa todellakin tarttua.

Nöyrän ja nöyristelyn sekä miellyttämisen ja mielistelyn välillä on iso ero. Nöyryyteen ja miellyttämiseen ihminen pystyy vasta sitten, kun kuuntelee omia tarpeita ja sisintä. Toimii niiden mukaa. Nöyristelyssä ja mielistelyssä ihminen talloo omien rajojen päälle sekä tukahduttaa tarpeitansa. Toiset rakentaa ihmistä, toiset myrkyttää.


Mitä enemmän puhun asioistani, sen helpompi on toisten ymmärtävät minua. Kun sanon rajoistani ääneen, niin toisten on helpompi kunnioittaa rajojani. Elämäni todellakin helpottuu tämän myötä.

Sanotaan, että paskimmasta paskimman parisuhteen saa toimivaksi ja molempien tarpeita täyttäväksi, jos molemmat keskittyvät omien asioiden/historian käsittelyyn mieluiten yksilöterapiassa sekä yhdessä käy vielä pariterapiassa. Tämä pätee myös ystävyyssuhteisiin ja sen olen saanut huomata. Kun ei ole enää yhteyttä tai luottamusta, niin kovalla työllä ja itseensä menemällä, raa’asti asioiden esiin ottamisella on suhde saatu paremmaksi, mitä ennen kriisiä. Muuten tuo ihan hirveästi voimavaroja elämää, kun tälläinen prosessi käyty läpi ja mitä se toi elämääni.


Säästämällä rahastoihin turvaan tulevaisuuttani ja mahdollistan unelmiani. Saan lisäksi ”ilmaista” rahaa korkoa korolle ilmiön takia. Kun motivoidun säästämisestä, se tulee mieleenä myös impulssikohtauksien aikana. Minulla on ollut paljon inpulssiivisuutta rahan kanssa, jonka takia olen laittanut itseni todella pulaa. Nyt pulassa ollaan oltu huomattavasti harvemmin itseni takia.


Minun ei kannata ostaa purjevenettä, vaan säästää rahaa vuokraamiseen. Halvemmalla pääsen, kun lennän vaikka Kroatiaan tai Kreikkaa ja purjehdin kolme viikkoa sielä. Pääsen halvemmalla ja helpommalla, vaikka teen näin vuosien ajan.

Olen ihan sairaan vahva ihminen. Mussa on sisua mennä eteenpäin, vaikka mitä paskaa tulisi eteen. Vahva minusta on tullut siksi, koska olen uskaltanut olla heikko ja apua tarvitseva. Minä selviydyn, minussa on sisäistä voimaa. Erityisesti Mikon kuolema on tehnyt minusta vahvemman ja nostanut itsetuntoani hirmuisesti, kun olen huomamnut sen vahvuuden, mitä en olisi välttämättä ilman kuolemaa huomannut. Ihminen kaivaa voimansa jostain selviytyäkseen seuraavaan hetkeen. Ja juuri silloin ihminen on kaikkein vahvin, vaikka monen mielestä se näyttääkin säälittävältä räpellykseltä.

hyvinvointi suru

surun tuoma stressi ja jouluun rauhoittuminen

Monella stressaa joulu, minulla joku asia, josta en ole lainkaan tietoinen. Ensin se alkoi pienestä, en edes kiinnittänyt siihen huomiota, koska oli isompia asioita käsiteltävänä. Sit se suureni ja suureni, ja nyt sitä ei voi olla huomaamatta.


Tilannetta on ihan mahdoton lähteä purkamaan, koska en tiedä missä jutun juuri on. Tiedän, että kyseessä on suru, mutta siihen se tietämys sitten jääkin.


Olen koko ajan tietoinen tästä, joku kalvaa jatkuvasti. Nyt se näkyy unissa ahdistuksena (päivisin ei onneksi ahdista), kropan jännityksestä nukkuessa, huonon unen takia väsymystä, itkukohtauksina arjessa, helposti kuormittuvuutena ja kroppakin alkaa pettämään.


Haluisin vain rauhaa ja onneksi tulee loma pian, mutta joulua en odota. Ei huvittaisi kohdata sitä hössötystä ja stressiä mitä se ihmisissä aiheuttaa. Haluaisin vain rauhaa, yhdessä oloa, eikä mitää ylimääräistä.


Psykologini kehoitti tuomaa ympärille sitä arvoa, minkä omistan nyt. Keskittyisin siihen omaa arvomaailmaan ja toisin sitä muille ihmisille. Miten en ollutkaan tajunnut tätä asiaa tämän surustressin seasta. Tuntuu, että sain taas pienen otteen, josta on hyvä päästä purkamaan tätä viikkoja kestänyttä tiedostomatonta surua.


Olen toki koko ajan käsitellyt surua, joka päivä, mutta kun koko ajan tulee uutta tällä rintamalla, niin tässä on ollu kova työ ja selvitys. Onneksi monia asioita olen pystynyt prosessoimaa ja olo on monilta osa-alueilta helpottunut todella paljon.


Mutta tälläistä minun surutyöhön. Työ ei ole loppunut, vaikka en ole sitä hirvesäti tuonut tänne blogiin. Onneksi osaan olla armollinen itselle ja antaa aikaa. Onneksi minulla on tämä kirjoittaminen, joka vie minua eteenpäin.


Toivontan rauhaa jouluvalmisteluihin ja toivottavasti pystytte keskittyä siihen oleelliseen!