suru

pienet kuulumiset

Ei ole surutyöstä kuulunut mitää. Ei ole ollut jotenkaan kirjoitushaluja. Lisäksi minulla on ihan uusi jakso, jota on todella vaikea käsitellä. Tavallaan voin tosi hyvin, mutta tavallaan ei. Ehkä tässä on ollut muuta prosessoitavaa paljon esim. unitutkimus sekä adhdryhmän aloitus. 


Olen alkanut viime päivien aikana ajattelemaan jo maaliskuuta. Kuuta, jonka voisin skipata yli. Se tuo mulle ahdistusta ja en haluisi kohdata koko asiaa. Tuntuu, että tyhjyys omassa elämässä alkaa vain kasvamaan ja kasvamaan, kun maaliskuu muistuttaa siitä mitä menetin. Tiedän, että tulen kyllä selviämään, kun tähän asti on selvitty. Täytyy muistaa se, että tuskin helpolla tulee elämääni yhtä hirveetä päivää, mitä se kuolinpäivä oli. Se antaa sellaista tsemppiä selviytymiseen ja valmistautumiseen tulevaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *