adhd suru

suru ja adhd kuulumisia

On ollut tarkkaavaisuus taas niin lahjakkaan huonolla tolalla, että olen yrittänyt monena päivänä vain selviytyä iltaa ja seuraavaan päivään. Tuntuu, että ei kykene oikein mihinkään vähänkään vaativampaa hommaa. Tämän takia ei ole minusta kuulunut oikein mitään. Ei aivot juokse sillä tavalla, että edes miettisin mitää postauksia.


Nyt haluan kuitenkin kertoa teille pikaisesti muutamasta ajankohtaisesta asiasta. Aloitetaanpas surulla. Suru ei enää ole numero yksi päivissä ja se onkin tehnyt ainakin yhden osa-alueen elämästäni hankalemmaksi. Ei ehkä heti uskoisi, että siinä ”huonommassa” kaudessa on jotain paremmin.


Suru edelleen näkyy ahdistuksena, mutta koska suru ei ole koko ajan mielessä, niin aina ei tiedosta miksi ahdistaa. Saatan luulla esimerkiksi tunnelukkojen olevan ahdistuksen syynä. Käsittelen asioita, ei mitää vaikutusta. Vasta myöhemmin hoksaan, että ahdistuksen aiheuttaja on esim ikävä tai kaipuu johonkin asiaa, mitä ei enää koskaan saa. Aikaisemmin oli niin helppoa, kun tiesi heti, että mistä mikäkin johtuu. Nyt kun vaihtoehtoja on niin paljon enemmän, niin mielikin on jollain tavalla enemmän levällään näiden asioiden suhteen.


Jollain tapaa levällään on ollut elämäni loman ajan. Sen takia olenkin niin huojentunut siitä, että lomat on lusittu. Koodaus, työt sekä neuro jatkuu. Ei ollut tämä loma minua varten – kaipaan hommaa, kaipaan tiettyjä elementtejä elämääni. Voin näin paljon paremmin. Vähemmän turhautumista, vähemmän ahdistusta, joka seuraa siitä jos en pääse purkamaa sisällä olevaa energiaa järkevästi. Lomalla monesti tuntui, että olen vankina jollain tapaa omassa kehossa juurikin tuon energian purkamattomuuden takia. Tuntuu ihan varpaista päälakeen saakka, niin epämiellyttävä olo, että ei tiedä miten päin olisi. Huono refluksikausi vielä pahensi tätä, kun joutui olla niin paljon lähellä vessanpönttöä.


Nyt tästä lähteekin parempi jakso elämässä, toivottavasti. Arki, rakastan suo!


Postauksen kuvat viime viikon purjehdusreissulta, joka oli niin passeli siihen hetkeen. Purjehdus on yksi niitä harvoja, jotka saa mun ajatusmyrskyn päässä hiljentymään. Ei ole kolmea asiaa samaa aikaa päässä + korvamato. Se, että on edes kaksi asiaa samaa aikaa ja joskus pystyy ajatella yhtä asiaa kerrallaan, niin on minulle todella iso juttu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *