psykologia suru

surun ja masennuksen ero

Suru sekoitetaan yleensä vakavampaan masennukseen, koska ne muistuttavat hyvin paljon toisia. Kuitenkin näissä kahdessa on yhtä paljon eroavaisuuksia kuin yhdistäviä tekijöitä. Itse olen kokenut omalla kohdalla sen, että harmittavan moni huomaa vain yhdistävät tekijät. Surulle ei ole diagnoosia, vaan alkusurulle usein annetaan akuutti stressireaktio ja/tai masennus diagnoosit. Henkilökohtainen mielipide on se, että vaikka suru ei olekkaan sairaus, niin sillä pitäisi olla diagnoosi sen takia, että ihmiselle ei annettaisi väärää diagnoosia, jotta hän saisi tarvittavan avun. Itsellä on nämä kaksi mainitsemaani diagnoosia juurikin sen takia, koska ilman niitä en olisi saanut apua. Useat Lääkärit ainakin näin minulle ovat selittäneet tilanteen. Aion nyt kirjoittaa teille läheisen menettämisen seurauksesta johtuvasta surusta ja vakavamman masennuksen eroja, vaikka itsellä ei ole kokemusta masennuksesta. Tätä postausta varten olen kuitenkin lukenut artikkeleita asiasta. Alkuun vielä sanon, että käsittelemätön tai pitkittynyt suru voi johtaa masennukseen. 

 

Masennuksella ei yleensä ole tiettyä kohdetta, kun taas surulla se on selkeä. Surun kohteet voi olla läheisen kuolema, työpaikan menetys, ero. Surua tunnetaan, kun on joutunut luopumaan jostain hyvästä, jostain tärkeästä. Masennuksen syyt voivat olla pitkään jatkunut epämääräinen tilanne elämässä tai vaikka geneettiset syyt. Minun mielestä nämä näiden kahden erot tässä asiassa kertoo jo kuinka erillaiset nämä ovat. 

 

Vaikka yhdistäviä tekijöitä on paljon esimerkiksi uni- sekä ruokailuvaikeudet (liikaa tai liian vähän), elämän ilottomuus, itsemurhariskin kasvaminen, työkyvyn -sekä motivaation heikkeneminen, monen sairauksien esim syövän riskin nouseminen, niin se ei tarkoita sitä että surullinen olisi masentunut. Yksi kysymys on sellainen, jolla helposti erottaa surun sekä masennuksen. Pystytkö olla aidosti onnellinen toisen puolesta? Toki tämä on yksilöllinen, koska jokaisen suru tai masennus on omanlainen. Itse olen huomannut sen, että kun minulla on tai on ollut sellainen hetki elämässä, että luulen kuolevani siihen surun määrään tai mietin että kuolleena olisi niin paljon helpompaa, niin pystyn olemaan silloin onnellinen kaikkien muiden puolesta. Koen niin vahvana onnea, että se tuntuu ihan rinnassani. Masentuneella vastaavissa tilanteessa onnen kokeminen toisten puolesta on huomattavasti vaikeampaa tai mahdotonta. 

 

Surullinen ihminen kokee yleensä tunteita huomattavasti laajemmin kuin masentunut. Esim kiitollisuuden, onnellisuuden sekä helpotuksen tunteet ovat tunteita, joita surullinen saattaa tuntea, kun elämä painaa päälle. Surullisen tunneskaala saattaa vaihtua hyvinkin nopeasti hyvin negatiivisista tunteista positiivisiin sekä päin vastoin. Masentuneella yleensä tunteet ovat tasapaksuja ja samat tunteet saattavat kestää useista viikoista, kuukausiin tai vuosiin. Heillä tunteet usein muuttuvat myös hitaammin negatiivisista positiivisiin. 

 

Lääkehoito on asia, joka erottaa nämä kaksi. Toki sureva voi tarvita lääkettä univaikeuksiin, mutta masennuslääkkeillä olo ei parane. Suru lähtee vain suremalla. Ehkä pitäisi kuitenkin sanoa, että suru muuttaa muotoa siedettävämmäksi suremalla, koska surua kannetaan mukana koko loppu elämän. Masennuksen hoidossa lääkehoito on yksin isoimmista avuista keskusteluavun rinnalla. Useampi lääkäri on minulle sanonut, että jos alan masennuslääkkeitä suruuni syömään, niin sillä saattaa olla hyvinkin tuhoisat seuraukset. Suru saattaa koteloitua ja purkautuu myöhemmin, jolloin kaikki asiat on vaikeammin käsiteltäviä, sairaseläke voi olla edessä yms. 

 

Surusta voi päästä eteenpäin myös yksin ilman keskusteluapua tai muiden ihmisten tukea, masennuksessa tämä on lähes mahdotonta. Täytyy kuitenkin muistuttaa, että puhuminen ja vertaistuki edistää surutyötä ja yksin ei kannata yrittää jaksaa. Sureva tietää, että vaikeat hetket kestävät hetken ja muistaa tämän myös silloin kuin vaikea hetki on todella päällä. Masentunut uskoo tuon hetken kestävän loputtomiin. Sureva taas ei halua menettää yhteyttä toisiin ihmisiin, kun taas masentunut eristäytyy helposti omaan maailmaansa. 

 

Näitä eroavaisuuksia löytyy vaikka kuinka. Postauksesta tulisi niin hirveän pitkä, että pitää rajata nyt tähän. Tätä kirjoittaessa tuli monta ahaa elämystä. Olen nimittäin ollut masentuneen tukena ja minusta tuntui, että opin ymmärtämään paremmin hänen tunteitansa ja ajattelumallejansa. Vaikka ajattelisimme täsmälleen samaa asiaa, niin se kuitenkin on täysin eri, koska itse olen sureva ja hän masentunut. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *