kuolema suru

surun ristiriitaisuus

Joskus mietin, että mitä ihmettä tapahtuu tämän surun kanssa. Täytyy myöntää, että tämän postauksen kirjoittaminen on kyllä arka paikka, koska en ole sinut näiden tunteiden kanssa.


Viimeisin väärältä tuntuva tunne on kiitollisuus. Kiitollisuus Mikolle siitä, että kuoli. Kuolemalla hän antoi minulle niin paljon hyvää. Hän toi minun elämää niin paljon uutta ja parempaa. Fakta vain on se, että ilman kuolemaa en olisi tässä. Ilman Mikon puheita en olisi tässä.


Miksi olen niin kiinnostunut kirjoista on yksin omaan Mikon syytä. Hän niin rakasti kirjoja ja haaveilin hänelle, että joskus pystyisin lukemaan edes yhden sivun. Hän aina sano, että ”sitten kun saat toimivat adhd lääkkeet, niin sun maailma tulee avautumaa kirjojen myötä, odota sitä”. Hän oli harvinaisen oikeassa. Hän istutti minuun palon kirjoihin.


Mikon kuolema teki sen, että purkaakseen omaa pahaa oloa lähdin tutustumaa henkiseen kasvuun. Näiden kirjojen äärellä tunnen syvää kiitollisuutta Mikolle ja välillä se kiitollisuus Mikon kuolemaa kohtaa iskee ihan kunnolla.


Sitten kohta itketään täysillä, että mistä kaikesta olen joutunut luopumaa, jotta olen saanut kaiken tämän hyvän. Tuntuu, että tämä tunne on maailman raskain kantaa. Se sattuu niin paljon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *