kuolema suru

vuosi kuolemasta – vuosi uuden elämän alkamisesta

Päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Tämä sanonta on pitänyt viimeisen vuoden ajan todella hyvin paikkaansa. Vastahan minun elämä meni ympäri, jouduin vastaanottamaan väkisin uuden elämän. Muistan niin aidosto meidän viimeiset hetket, muistan sen tuskan, muistan sen päivien tuskallisen pituuden. Tuntuu kuin nämä olisi tapahtunut vasta, mutta samaa aikaa tuntuu, että siitä on ikuisuus.


Vuoden aikana olen elänyt elämäni pisimmät päivät. Monet aamut olen itkenyt sitä, että taas pitkä päivä edessä. Kuitenkin tämän vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea, että kuukaudet vain mennyt ohitse. Vuoden sisällä minulta on riistetty paljon pois, olen joutunut luopumana paljosta. Toisaaltaan olen taas saanut paljon, joista merkittävin on uusi tapa katsoa maailmaa tai ylipäätänsä se, että olen kasvanut aikuiseksi. Kuitenkin luopuisin kaikesta tästä hyvästä, mitä olen saanut, jos saisin vain herran elävienkirjoihin. Olisin mielummin epävarmempi minä omine ongelmineen, olisin valheiden kuplassa yms. Ihan mitä vain, kunhan vain saisin hänet takaisin. Mutta sitä ei tule tapahtumaan. Siksi otankin ilon irti uudesta minusta, kehitän sitä ja kasvan vahvemmaksi. Tänään siis myös on vuosipäivä uudelle minälle, uudelle elämälle. Minulla on elämä ennen kuolemaa, minä ennen kuolemaa sekä elämä kuoleman jälkeen ja minä kuoleman jälkeen.


Ajattelin aloittaa uuden postaussarjan niistä kaikista hyvistä, mitä minä olen saanut. Siitä, miten olen kasvanut ihmisenä tai mitä olen oppinut. Tiedostan sen, että blogini on antanut monelle väärää kuvaa nykyisestä minusta, mielentilastani tai surusta. Blogi kun ollut mulle ahdistuksen purkukeino. Kuitenkin suru on todella armollinen ja siitä en ole minun muistini mukaan kirjoittanut.


Olen jo surrut etukäteen tätä päivää. Tämä päivä on painanut jo yli kuukauden. Siksi mulla on toivo korkeella, että pian helpottaa ja tulee parempi kausi. Tämän päivän tavoite on vain selviytyä iltaa. Tyhjyyden tunne on nimittäin aika iso ja tyhjyyden tunnetta on vaikeampi hallita, kuin ahdistusta. Olen tänään vaikka koko päivän sängyssä, jos siltä tuntuu. Näinä päivinä ei oikein mikää kiinnosta, kaikki tuntuu turhalta. Edes minun suosikki ampumahiihto ei tuo minkäälaista tyydytystä. Mutta onneksi tiedän jo, että miten tälläiset päivät saan kulumaan, koska näitä päiviä on ollut tämän vuoden sisällä aivan liikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *